Uratarinoita

Pasi – kokista vaativan sijaishuollon ammattilaiseksi

Pasi päätti jo nuorena, ettei koskaan suuntaisi hoidolliselle alalle seurattuaan vanhempiensa työuraa psyykkisesti sairaiden ihmisten parissa. Päätös piti aluksi ja Pasi hakeutui ravintolakouluun opiskellen suurin unelmin ravintolakokiksi. Valmistumisen jälkeen Pasi työskenteli kokkina noin kaksi ja puoli vuotta. Hänen mukaansa tuo ajanjakso hänen elämässään on näyttäytynyt epätasapainoisena ja päihdeorientoituneena.

Elämä kuitenkin kääntyi. Pasi tapasi naisen.

Nainen oli lähdössä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lähihoitajaksi. Pasi päätti lähteä mukaan mahdollistaakseen itselleen uuden alun: hän halusi irtaantua päihteiden käytöstä ja jättää vanhan elämän taakseen. Samalla hän aloitti monimuotokoulutuksena lähihoitajaopinnot. Jo opiskeluaikana Pasi ymmärsi lastensuojelun sijaishuollon olevan hänen juttunsa.

Opintojen jälkeen Pasi ja hänen puolisonsa muuttivat takaisin kotipaikkakunnalle. Työllisyystilanne oli heikko, mutta Pasi ei jäänyt paikalleen. Oppisopimuskoulutuksen myötä hän työskenteli kaupungin nuorisotoimessa erityisnuorten kanssa ja lisäksi toimi vapaaehtoisena rikossovittelijana ja toimi tukihenkilönä. Ennen lastensuojelutyöhön siirtymistä Pasi työskenteli myös koulumaailmassa avustajana.

Lastensuojelutyön pariin siirryttyään Pasi työskenteli kuuden ja puolen vuoden ajan yksikössä, jossa oli sekä tukiasuntoja että lastenkodin puolella sijaishuoltoa. Vuosien aikana Pasi on työskennellyt useissa lastensuojelulaitoksissa.

Pasi siirtyi Abnoylle, Villa Keikyään vuonna 2019 ja oli jo tätä edeltävästi työskennellyt usean kuukauden ajan yhtäaikaisesti edelliselle työnantajalleen ja Abnoylle. Villa Keikyässä työ oli Pasin mukaan antoisaa, erityisesti hyvästä työryhmästä hän antaa kiitoksensa. Hän koki merkitykselliseksi sen, että pystyi antamaan päihteitä käyttäville nuorille konkreettisia keinoja päihteettömyyteen omakohtaisesta elämänkokemuksesta kumpuavalla ymmärryksellä.

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 2023, Abnoy perusti Villa Junior Hämeenkyrön yksikö, jonne Pasi siirtyi työskentelemään. Pasi kertoo, että hänellä on aina ollut palava halu tehdä töitä hyvässä porukassa ja Villa Junior Hämeenkyrössä hän kokee sen toteutuvan. Työryhmä on tiivis, ammattitaitoinen ja erityistilanteissa vahva. Arjessa mukana kulkee myös hulvaton huumori: asia, josta hyötyvät niin työntekijät kuin yksikköön sijoitetut lapset.

Pasi sanoo viihtyvänsä nimenomaan vaativalla tasolla: "Siellä, missä on isoja haasteita, siellä on mukava olla." Alkuun Pasi suhtautui skeptisesti Abnoyn ajatukseen lasten arvostavasta ja kunnioittavasta kohtaamisesta. Hän oli aiemmissa työpaikoissaan omaksunut työkulttuurin, jossa haastavaan oirehdintaan vastattiin tiukalla rajaamisella ja autoritäärisellä aikuisjohtoisuudella.

Ajan myötä Pasi kertoo ajattelunsa muuttuneen täysin. Hän kokee, että sitoutunut työryhmä ja vahva johtaminen, Villa Junior Hämeenkyrössä erityisesti Saana Lehtosen johdolla, ovat mahdollistaneet sen, että haastavissakin tilanteissa pärjätään arvostavalla ja johdonmukaisella työotteella.

Pasi kokee löytäneensä paikan, jossa hänen on hyvä olla: niin kauan kuin hän tekee lastensuojelun sijaishuoltoa, hän tekee sitä Abnoylla. Pasin mukaansa Abnoy huolehtii henkilöstöstään muun muassa täydennyskoulutuksia järjestämällä, turvallisuuteen panostamalla ja kuuntelemalla työntekijöiden tärkeäksi kokemia asioita. Lisäksi Pasi arvostaa työnantajassaan matalaa hierarkiaa, jossa tittelit eivät määrittele arkista työtä. Tästä hän antaa kiitoksensa Abnoyn toimitusjohtajan antamalle mallille, joka valuu alaspäin koko organisaatioon.

Hanna – sairaalamaailmasta sijaishuollon turvalliseksi aikuiseksi

Hannan ura hoitotyössä alkoi jo nuorena. Työskenneltyään lähihoitajana sairaalamaailmassa noin 20 vuoden ajan, Hanna pysähtyi pohtimaan vanhaa haavettaan uudelleen: pitäisikö sittenkin lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi? Erityisesti ajatus leikkaussalin instrumenttihoitajan työstä innosti. Opinnot alkoivat, ja Hanna sopi innoissaan harjoittelujaksot leikkauspuolelle. Lapsiin, nuoriin ja mielenterveyteen liittyvät opinnot eivät siinä vaiheessa tuntuneet omilta.

Keväällä 2024 Hanna kuitenkin päätyi harjoitteluun Villa Alppiin. Yksikköön, jota ei aiemmin ollut osannut ajatella omaksi työpaikakseen. Jo kolmantena harjoittelupäivänä hän huomasi miettivänsä ääneen läheiselleen: "Voiko tällaista tosiaankin tehdä työkseen? Voisiko tämä olla mun tuleva työ?" Harjoittelusta ja sijaisuuksista syntyneet kokemukset tekivät Hannaan vaikutuksen. Hanna tiesi, ettei ainakaan toistaiseksi olisi palaamassa sairaalamaailmaan ja irtisanoutuikin työpaikastaan, jossa oli työskennellyt 24 vuoden ajan.

Villa Alpista Hanna on löytänyt työn, jossa hän kokee voivansa toimia omien arvojensa mukaisesti, nykyään vakituisessa työsuhteessa. Hän arvostaa 12 tunnin työvuoroja, jotka mahdollistavat selkeän suunnittelun ja rauhallisen rytmin. Hän kokee tulevansa kuulluksi esimerkiksi työvuorosuunnittelussa ja pitää tärkeänä sitä, että lasten kanssa saa tehdä asioita myös yksikön ulkopuolella: harrastaa, liikkua ja olla läsnä arjessa.

Ennen sijaishuollossa työskentelyä Hannalla oli negatiivinen mielikuva lastensuojeluyksikön arjesta. Todellisuus osoittautui toisenlaiseksi. Lapset tunnetaan, tilanteita ennakoidaan, ja arki rakentuu sopimiselle ja keskustelulle. Sijaishuolto ei ollutkaan pelkkää rajaamista, vaan ennen kaikkea vuorovaikutusta.

Erityisen merkitykselliseksi Hanna kokee sen, miten hänet otettiin Villa Alpissa vastaan. Työkaverit kysyvät kuulumisia, tsemppaavat ja antavat positiivista palautetta. "Töihin on kiva lähteä, ja työ itsessään antaa paljon", Hanna sanoo. Hanna tekee säännöllisesti vuoroja myös muissa Abnoyn yksiköissä ja kokee kaikkia yksiköitä yhdistävänä tekijänä ammattitaitoiset työryhmät, joissa kukin saa toteuttaa työtään omalla persoonallaan.

Hanna tekee edelleen jonkin verran keikkatyötä entisessä työpaikassaan, mutta päätyö on nyt selvä: olla turvallinen aikuinen Villa Alpin lapsille.